ENSIMMÄINEN ROADTRIPPIMME USA:SSA – LEGENDAARINEN ROUTE 66

On hassua ajatella, että ensimmäisestä jenkkireissustamme on kohta jo neljä vuotta. Syksyllä 2013 toteutimme Tonin kanssa yhteisen haaveemme ja lähdimme road tripille halki USA:n - Route 66:lle tietenkin. Olimme molemmat tahoillamme haaveilleet Amerikan valloituksesta niin kauan kuin muistamme. Muistan, että asia tuli puheeksi toisilla treffeillämme ja mahasta ihan kouraisi – hitsit, nyt taisi löytyä joku, jonka kanssa saan toteuttaa tämän haaveen! Teininä haaveilin lähteväni au pairiksi päästäkseni tutustumaan amerikkalaiseen elämäntyyliin, mutta en koskaan lähtenyt. Toni taas oli haaveillut Route 66 ajamisesta koko ikänsä, muttei ollut uskonut sen jostain syystä oikeasti olevan edes mahdollista. Kun tapasimme toisemme, oli päivän selvää, että haluamme toteuttaa tämän haaveen yhdessä. Kuukaudet kuluivat ja puhuimme reissusta usein, mutta aina "sitten joskus" - tyyliin. Pelkäsimme, ettei koskaan olisi tarpeeksi rahaa eikä aikaa lähteä. Suunnittelimme reissua silti mielessämme, luimme muiden matkakertomuksia blogeista ja mietimme budjettia. Haaveissa oli kuukauden seikkailu halki mantereen.

Route 66 päätepiste Santa Monica Pierillä.

Los Angeles ja Santa Monica Beach.

Eräänä päivänä laitoin ”vain huvikseni” Kilroylle sähköpostia, jossa kyselin autojen vuokrauksesta ja lennoista. Sain vastauksena tarjouksen lennoista ja paljon informaatiota auton vuokrauksesta. Silloin tajuntaani iski ensimmäisen kerran, että tämähän on oikeasti mahdollista – tarvitsi vain ottaa se ensimmäinen askel ja kysyä. Jenkkikuume kasvoi kasvamistaan ja aloimme puhua reissusta tosissamme. Aluksi suunnitelmissamme oli vuokrata asuntoauto, mutta ne olivat törkeän kalliita. Meille suositeltiin henkilöauton vuokrausta, sillä motellit olivat kuulema Jenkeissä halpoja. Muutaman päivän ajan keskustelimme Kilroyn matkaoppaan kanssa sopivimmista vaihtoehdoista ja eräänä perjantaina saimme tarjouksen auton vuokrasta ja lennoista. Kun tarjous tuli, tartuimme siihen heti. Muistan, että meihin iski sellainen huuma – on ihan pakko päästä reissuun!

Lompoc - niminen paikka Tyynenvaltameren rannalla Highway 1:n varrella.

Lopullinen päätös reissuun lähtemisestä syntyi sen yhden iltapäivän aikana. Päätös oli niin ex tempore, ettei meillä ollut edes varaa ostaa lippuja, joten avopuolisoni marssi pankkiin ja haki lainaa – lähtöpäätöksemme syntyi spontaanin ja hullun tunnemyrskyn vallassa. Muistan, että emme halunneet hukata hetkeäkään. Ajattelimme, että jos emme nyt lähde, niin emme lähde ikinä. Halusimme matkalle enemmän kuin mitään muuta ja järkeilimme, ettei koskaan ole hyvää hetkeä lähteä, eikä koskaan ole tarpeeksi rahaa (ainakaan silloin meidän tapauksessamme) – me lähdemme nyt!

New York.

New York.

Chicago.

Ja niin me sitten teimme. Varasimme Kilroylta liput tammikuussa 2013 ja reissuun lähdimme syyskuussa 2013. Varausasioissa kannattaa aina vertailla, koska useimmiten halvemmaksi tulee varata lennot ja auto itse – tuon ensimmäisen reissun aikaan emme kuitenkaan uskaltaneet lähteä ihan omin päin varailemaan lentoja tai autoa, järjestelyiden hoitaminen matkatoimiston kautta tuntui turvalliselta ajatukselta. Molempien edestakaisista lennoista (meno Helsinki - New York - San Fransisco ja paluu New York - Helsinki) sekä auton vuokrasta maksoimme yhteensä 3000e. Mielestäni 1500e per hlö ei ollut ollenkaan paha hinta kuukauden reissusta, toiset maksavat saman verran viikon lomasta etelässä. 

Niagara Falls.

Grand Canyon.

Nykyään hoidamme lennot ja autonvuokrauksen itse. Kaiken kaikkiaan meillä oli tuolla ensimmäisellä jenkkireissullamme hyvin pieni budjetti, sillä emme ehtineet kerätä paljoakaan rahaa ennen reissua. Kokonaisuudessaan käyttörahaa asumiseen, bensaan, ruokaan, pääsylippuihin ja ostoksiin meillä oli n. 2000e per pää. Rahatilannetta helpotti kuitenkin se, että auto oli maksettu jo varauksen yhteydessä. Olen jälkeenpäin vertaillut hintoja ja huomannut, että hinnat ovat tuosta 2013 vuoden tilanteesta nousseet huomattavasti ainakin autonvarauksen suhteen – kokonaisuudessaan vuoden 2015 USA:n roadtrip oli kalliimpi, ja hinnat tuntuvat nousevan koko ajan. Kannattaa lähteä siis pian eikä sitten joskus! 😉

Pyöräiltiin Golden Gaten yli, ihan huikea kokemus!

Pasific Coast Highway <3

Olimme matkalla koko syyskuun. Lensimme Helsingistä New Yorkiin, josta meillä oli jatkolento San Fransiscoon. Vietimme San Fransiscossa muutaman päivän ja vuokrasimme sieltä auton. Matka jatkui Highway 1 pitkin Los Angelesiin, josta starttasi matkan virallinen osuus Route 66:lla. Reittimme kulki Las Vegasin, Flagstaffin, Albuquerquen, Amorillon, Oklahoma Cityn ja St. Louisin kautta Chicagoon, jonne matka Route 66:lla osaltamme päättyi (Route 66 alkaa virallisesti Chicagosta, mutta ajoimme reitin "väärinpäin" lopusta alkuun). Chicagosta jatkoimme Clevelandiin, Buffaloon, Syracuseen ja edelleen New Yorkiin, jonne päätimme seikkailumme. Vuokra-automme jätimme New Yorkiin, joten jouduimme maksamaan yhdensuuntaisen jättömaksun 500 USD (n.367e). (Nyt jälkiviisaana voin kertoa, että katsastaisin ensin autovuokraamojen ns. ”relocation deals” – nimellä kulkevat tarjoukset, joissa siirrät vuokra-auton sovitussa ajassa paikasta A paikkaan B kohtuullisella, vuokrahintoja paljon halvemmalla hinnalla).

Route 66:n puolivälietappi ja meidän vuokra - Volvo.

Teimme hyvin karkean matkasuunnitelman ja varasimme hotellit suurimpiin kaupunkeihin Suomessa Hotels.comin kautta (San Fransiscoon, Los Angelesiin, Las Vegasiin, Chicagoon ja New Yorkiin). Muuten aikataulumme oli avoin ja matkan varrella yövyimme lähinnä eri ketjujen motelleissa, joita löytyi joka puolelta eivätkä hinnat huimanneet päätä. Keskimäärin maksoimme huoneesta yhteensä 20-40 euroa yöltä, ja Las Vegasissa oli tätäkin halvempaa. Muistaakseni neljä yötä Las Vegasissa kustansi noin 80 euroa. Kalleinta eläminen oli New Yorkissa, jossa yöpyessämme jaoimme yhteisen wc:n ja kylpyhuoneen muiden hotellivieraiden kanssa. Tingimme asumisessa, mutta panostimme nähtävyyksiin ja maksoimme surutta esimerkiksi yli 80 euron liput Universal Studioille. Rahaa meni myös bensaan, ulkona syömiseen ja shoppailuun. 

Nukuttiin paljon tällaisissa perusmotelleissa. Hyviä olivat!

San Fransiscon kaltevia katuja.

Hollywood Hills!

Matka oli kaikkea sitä mitä siltä odotimme ja enemmän. Näimme uskomattomia maisemia ja tapasimme mahtavia tyyppejä. Vaikka kuukausi on lyhyt aika, tuntui että reissu muutti minua myös ihmisenä. Uskallan enemmän ja arvostan enemmän sitä, mitä hyvin asiat loppujen lopuksi meillä täällä Suomessa ovat. On mieletön rikkaus, että meillä on mahdollisuus matkustella ja nähdä maailmaa. Matkakuume ei tosiaan tuolla reissulla helpottanut! Olen todella onnellinen, että uskalsimme lähteä pitkälle reissulle ja vieläpä autolla, vaikka kummallakaan ei ollut kokemusta matkustelusta Euroopan ulkopuolella. Ja kuinka helppoa kaikki olikaan! Bensa oli edullista, ajaminen oli tehty helpoksi ja hotelleja oli kaikkialla. Roadtrippailu tarjoaa tosiaankin sitä aitoa jenkkitunnelmaa. 

Route 66 varrella oli paljon uskomattoman kaunista maalaismaisemaa.

Los Angelesin katuja.

Tuntuu haikealta muistella tuota ensimmäistä ”kunnon reissua” näin pitkään jälkeenpäin. Muistoissa tuo matka käväisee edelleen ainakin viikoittain, ja vieläkin jaksan ihmetellä, kuinka rohkeita, olimme kun uskalsimme sille lähteä. Reissukuvia ja kerrottavaa olisi todella paljon, joten voin tehdä erillisiä postauksia reissuvinkeistä Route 66 - reissua ja yleensäkin Amerikan reissua suunnitteleville. Voin suositella Route 66 – roadtrippiä lämpimästi! USA on maa, josta todellakin löytyy jokaiselle jotakin! Meille se oli rakkautta ensi kerrasta lähtien.

In english: we got our kicks on Route 66.

Follow my blog with Bloglovin

UNOHTUMATON HIGHWAY 1

Huh, nyt en edes tiedä mistä aloittaisin! Tämän postauksen jälkeen saattaa sinullekin syntyä parantumaton kuume roadtripille. Olemme jo kahdesti päässeet ajamaan upean Yhdysvaltojen länsirannikkoa pitkin kulkevan Highway 1 - valtatien San Franciscosta Los Angelesiin, ja molemmilla kerroilla maisemat ovat mykistäneet meidät kauneudellaan. 

Big Sur, Highway 1.

Toiselta nimeltään Pasific Coast Highwayna tunnettu tie kiemurtelee nimensä mukaisesti koko matkan Tyynenmeren rantaviivaa pitkin. Matkan saa taitettua päivässäkin, mutta fiksumpaa on varata sinne muutama päivä tai enemmänkin, kauniissa maisemissa nimittäin riittää ihasteltavaa. 

Pasific Coast Highwayn roadtrip vie sinut näihin maisemiin.

Ensimmäisellä jenkkireissullamme yövyimme välillä yhden yön Cayucos - nimisessä pienessä merenrantakaupungissa, seuraavalla reissullamme ajoimme koko matkan päivässä. Pituutta reitille kertyy lähes 900 kilometriä, joten fiksuahan sitä ei ole päivässä ajaa (olemme aina olleet "hieman" kiireellä aikataululla liikenteessä). Näihin maisemiin kannattaa varata kunnolla aikaa, ainakin kaksi päivää.

Cayucos.

Cayucoksessa saavuimme löysimme hotellin pimeän laskeuduttua, ja aamulla huomasimme sen sijaitsevan näin kauniilla rannalla.

Highway 1:n tunnettuja nähtävyyksiä ovat mm. Big Surissa sijaitseva Bixby Brigde ja McWay Falls - vesiputous, Hearst Castlen kartano sekä merileijonistaan tunnettu Elephant Seal Vista Point. Vierailun arvoisia kaupunkeja matkan varrella ovat ainakin Monterey Bay (siellä sijaitsevalta Wisherman's Wharf - satamalaiturilta löydät myös merileijonia), San Simeon (täältä löytyy Hearst Castle), Santa Cruz (aitoa jenkkiläistä surffimeininkiä) ja Santa Barbara (monenmoista kulttuuritarjontaa). Eikä tietenkään voi unohtaa San Franciscoa ja Los Angelesia.. niistä olisi niin paljon kerrottavaa, että teen niistä jossain vaiheessa omat postauksensa.

Ensimmäinen kertamme Highway 1:llä vuonna 2013. (Mitkä ihme vaatteet mulla on päällä, ja miksi mulla ei ole kenkiä?:D)

Toinen kerta Bixby Bridgellä, Big Surissa vuonna 2015.

Highway 1 nähtävyyksistä olemme käyneet Bixby Brigdellä ja Elephant Seal Vista Pointilla, McWay Falls on jäänyt meiltä huomaamatta (olen kuullut, että sinne ei olisi lainkaan opasteita). Myöskään Hearst Castlelle emme ole eksyneet, mikä on kyllä harmi. Ehkäpä kolmannella kerralla ehdimme sinnekin? Vaikka olemme reissaajina semmoisia, että turistipaikkoja enemmän meitä houkuttelevat "paikalliset paikat" ja vaikkapa autiot hiekkarannat, niin suosittelen kyllä noiden nähtävyyksien katsastamista jos aikataulu antaa myöten. Varsinkin tuo Hearst Castle kiinnostaisi kovasti meitäkin, ehkäpä joku päivä. Kyseessähän on siis näin "vaatimaton" kartano:

Hearst Castle. Kuva Google.

Autioranta Lompocissa.

Emme Cayucosin kaupungin lisäksi ole yöpyneet Highway 1:n varrella, pääosin siksi että aikataulumme on ollut aina melko tiukka ja myös siksi, että olemme aina "kiirehtineet" Losiin halvempien majoituspaikkojen perässä. Esimerkiksi Monterey Bay ja San Simeon ovat hinnakkaita majoittua esimerkiksi Losiin verrattuna, joten olemme mielummin ajaneet sinä päivänä enemmän ja säästäneet matkakustannuksissa. Eikä Los Angeles tosiaankaan ole paha paikka yöpyä vaikka muutama extra yö ;)

Huikean kaunis Tyyni valtameri!

Elephant Seal Vista Pointilla muuten tosiaankin on niitä hylkeitä! Suorastaan kasoissa toistensa päällä lepäämässä, tappelemassa ja huutamassa suureen ääneen oink - oink - oink! Kuvittele tuohon vielä suolainen meren tuoksu, aaltojen pauhunta - täydellistä.

Elephant Seal Vista Point.

Elephant Seal Vista Point.

Nämä kuvat kyllä lämmittävät mieltä joka kerta. Voidaan ihan ehdottomasti suositella Highway 1 ajamista vaikkapa ensimmäiseksi roadtripiksi! Ja vielä parempaa, jos siihen yhdistää lisäksi Las Vegasin, Grand Canyonin, Kuolemanlaakson ja Yosemiten kansallispuiston kuten me teimme - ehdoton roadtrippien kuningasreitti!

Siskon kanssa Tyynenmeren kauneutta ihastelemassa <3

Haaveileeko kukaan roadtripistä Kaliforniassa?

In english: Pasific Coast Highway was one of the most memorable road trips we have ever made!