MITÄ MEILLE KUULUU?

Tajusin tänään, että blogi on viettänyt hiljaiseloa viime syksystä lähtien – kuinka tässä näin nyt kävi! Tarkoituksena oli julkaista matka-aiheisia postauksia viikoittain, mutta motivaatio on ollut täysin hukassa. Blogi on kyllä ollut mielessä useinkin mutta on ollut sellainen olo, ettei mulla ole mitään annettavaa ja kaikki postausideat ovat tuntuneet kyllästyttäviltä jo alkuunsa. Tähän motivaatiopulaan on varmasti vaikuttanut myös muut viimeisen vuoden aikana elämässä tapahtuneet suuret muutokset ja stressinaiheet, jotka ovat verottaneet arjen jaksamista ja kiireen keskellä olen painanut koko blogin taka-alalle. Tänään kuitenkin tuli sellainen olo, että halusin jakaa blogissa näitä fiiliksiä ja palata samalla kirjoittamisen pariin.

Ehkä suurin syy motivaatiopulaan on se, että viime vuosina emme ole Tonin kanssa erityisemmin päässeet matkustelemaan ja pelkästään vanhoista reissuista kirjoittaminen ei ole ollut kovin innostavaa. On ollut yllättävän vaikeaa muistella tiettyä reissua vaikkapa vuodelta 2014 ja päästä käsiksi niihin fiiliksiin, joita silloin koki. On myös hankala muistaa, että missä sitä silloin yövyttiin, paljonko lennot maksoivat ja millaisia vinkkejä sitä nyt yleensäkään antaisi, kun kokemuksesta on jo niin kauan aikaa. Olen tavallaan pettynyt siihen, että perustin matkablogin ja matkoja ei sitten ole ollutkaan. Matkakertomukset ovat parhaimmillaan tuoreina.

Aiomme jakaa noita vanhempia reissujuttuja jossain vaiheessa, mutta ehkä juuri enemmän kuvapostausten muodossa niin, että voidaan fiilistellä yhdessä. Toki voitte sitten kysyä matkavinkkejä, jos jotain tulee mieleen ja minä vastaan, jos enää muistan kyseisestä kohteesta tarkemmin... varsinaisen hyvä matkabloggaaja tässä tosiaan, matkustelua rakastava sielu, joka ei sitten kovin paljoa ole viime aikoina päässyt matkustelemaan. Ollaan me sentään muutama reissu tehty viime vuosina; vietettiin pitkä viikonloppu Kööpenhaminassa, viikko Sisiliassa ja Kreikassa, Toni taisi käydä Puolassakin. Sellaisesta pidemmästä kuukauden reissusta puolestaan on aikaa, sellainen taidettiin tehdä viimeksi syksyllä -15, kun oltiin road tripillä Kaliforniassa. Ja voi vitsit mikä MATKAKUUME meillä on!

Tällaista se meidän elämämme kuitenkin on, kaukana sellaisista matkablogeista joissa vuoteen mahtuu jopa reissuja melkeinpä joka kuukaudelle. Myönnän kyllä että ihannemaailmassa haluaisin itsekin matkustaa ulkomaille ainakin 3-4 kertaa vuodessa, mutta olemme Tonin kanssa vuorollamme olleet kiinni milloin koulussa, töissä tai työttömänä, eikä matkustaminen ole ollut mahdollista. Valmistumisen jälkeen olemme myös halunneet maksaa vanhoja opinto – ym. velkoja pois ja samalla säästää rahaa pidempää reissua varten. Sellaista perusarkea tässä on siis eletty viimeiset pari vuotta.

Tulevaisuudensuunnitelmissa on kuitenkin sisällyttää arkeen enemmän matkustelua. Unelmien matkustusvuoteen mahtuisi kuukauden road trip, parin viikon rantaloma ja yksi tai kaksi pitkää viikonloppureissua. Ehkäpä se on joku päivä vielä mahdollista! Lomien järjestyminen onkin sitten eri juttu… ehkäpä näiden matkahaaveiden rinnalla voisi puhua yleensäkin vapaamman elämäntyylin mahdollistamisesta. Kuukauden kesäloma ei taida riittää näiden reissujen toteutukseen! Ironista kyllä, olen tällä hetkellä vakituisessa työsuhteessa, mutta onneksi meidän työpaikalla vapaatoiveet on saatu hyvin järjestettyä. Nyt kuitenkin eletään sitä perusarkea ja kerätään rahaa seuraavaa reissua varten. Siihen asti jaan täällä blogissa vanhoja reissukertomuksia ja uusia heti, kun pääsemme seuraavan kerran reissun päälle. Kerron seuraavassa postauksessa lisää reissusuunnitelmistamme, meillä on nimittäin lennot buukattu ensi syyskuulle! 

Onko kukaan ruudun toiselle puolella lähdössä reissuun? Jos olet niin kommentoi alle minne, olisi ihana kuulla muidenkin matkasuunnitelmista!

 Aurinkoista kevättä kaikille! En malttaisi odottaa kesää!

ENSIMMÄINEN ROADTRIPPIMME USA:SSA – LEGENDAARINEN ROUTE 66

On hassua ajatella, että ensimmäisestä jenkkireissustamme on kohta jo neljä vuotta. Syksyllä 2013 toteutimme Tonin kanssa yhteisen haaveemme ja lähdimme road tripille halki USA:n - Route 66:lle tietenkin. Olimme molemmat tahoillamme haaveilleet Amerikan valloituksesta niin kauan kuin muistamme. Muistan, että asia tuli puheeksi toisilla treffeillämme ja mahasta ihan kouraisi – hitsit, nyt taisi löytyä joku, jonka kanssa saan toteuttaa tämän haaveen! Teininä haaveilin lähteväni au pairiksi päästäkseni tutustumaan amerikkalaiseen elämäntyyliin, mutta en koskaan lähtenyt. Toni taas oli haaveillut Route 66 ajamisesta koko ikänsä, muttei ollut uskonut sen jostain syystä oikeasti olevan edes mahdollista. Kun tapasimme toisemme, oli päivän selvää, että haluamme toteuttaa tämän haaveen yhdessä. Kuukaudet kuluivat ja puhuimme reissusta usein, mutta aina "sitten joskus" - tyyliin. Pelkäsimme, ettei koskaan olisi tarpeeksi rahaa eikä aikaa lähteä. Suunnittelimme reissua silti mielessämme, luimme muiden matkakertomuksia blogeista ja mietimme budjettia. Haaveissa oli kuukauden seikkailu halki mantereen.

Route 66 päätepiste Santa Monica Pierillä.

Los Angeles ja Santa Monica Beach.

Eräänä päivänä laitoin ”vain huvikseni” Kilroylle sähköpostia, jossa kyselin autojen vuokrauksesta ja lennoista. Sain vastauksena tarjouksen lennoista ja paljon informaatiota auton vuokrauksesta. Silloin tajuntaani iski ensimmäisen kerran, että tämähän on oikeasti mahdollista – tarvitsi vain ottaa se ensimmäinen askel ja kysyä. Jenkkikuume kasvoi kasvamistaan ja aloimme puhua reissusta tosissamme. Aluksi suunnitelmissamme oli vuokrata asuntoauto, mutta ne olivat törkeän kalliita. Meille suositeltiin henkilöauton vuokrausta, sillä motellit olivat kuulema Jenkeissä halpoja. Muutaman päivän ajan keskustelimme Kilroyn matkaoppaan kanssa sopivimmista vaihtoehdoista ja eräänä perjantaina saimme tarjouksen auton vuokrasta ja lennoista. Kun tarjous tuli, tartuimme siihen heti. Muistan, että meihin iski sellainen huuma – on ihan pakko päästä reissuun!

Lompoc - niminen paikka Tyynenvaltameren rannalla Highway 1:n varrella.

Lopullinen päätös reissuun lähtemisestä syntyi sen yhden iltapäivän aikana. Päätös oli niin ex tempore, ettei meillä ollut edes varaa ostaa lippuja, joten avopuolisoni marssi pankkiin ja haki lainaa – lähtöpäätöksemme syntyi spontaanin ja hullun tunnemyrskyn vallassa. Muistan, että emme halunneet hukata hetkeäkään. Ajattelimme, että jos emme nyt lähde, niin emme lähde ikinä. Halusimme matkalle enemmän kuin mitään muuta ja järkeilimme, ettei koskaan ole hyvää hetkeä lähteä, eikä koskaan ole tarpeeksi rahaa (ainakaan silloin meidän tapauksessamme) – me lähdemme nyt!

New York.

New York.

Chicago.

Ja niin me sitten teimme. Varasimme Kilroylta liput tammikuussa 2013 ja reissuun lähdimme syyskuussa 2013. Varausasioissa kannattaa aina vertailla, koska useimmiten halvemmaksi tulee varata lennot ja auto itse – tuon ensimmäisen reissun aikaan emme kuitenkaan uskaltaneet lähteä ihan omin päin varailemaan lentoja tai autoa, järjestelyiden hoitaminen matkatoimiston kautta tuntui turvalliselta ajatukselta. Molempien edestakaisista lennoista (meno Helsinki - New York - San Fransisco ja paluu New York - Helsinki) sekä auton vuokrasta maksoimme yhteensä 3000e. Mielestäni 1500e per hlö ei ollut ollenkaan paha hinta kuukauden reissusta, toiset maksavat saman verran viikon lomasta etelässä. 

Niagara Falls.

Grand Canyon.

Nykyään hoidamme lennot ja autonvuokrauksen itse. Kaiken kaikkiaan meillä oli tuolla ensimmäisellä jenkkireissullamme hyvin pieni budjetti, sillä emme ehtineet kerätä paljoakaan rahaa ennen reissua. Kokonaisuudessaan käyttörahaa asumiseen, bensaan, ruokaan, pääsylippuihin ja ostoksiin meillä oli n. 2000e per pää. Rahatilannetta helpotti kuitenkin se, että auto oli maksettu jo varauksen yhteydessä. Olen jälkeenpäin vertaillut hintoja ja huomannut, että hinnat ovat tuosta 2013 vuoden tilanteesta nousseet huomattavasti ainakin autonvarauksen suhteen – kokonaisuudessaan vuoden 2015 USA:n roadtrip oli kalliimpi, ja hinnat tuntuvat nousevan koko ajan. Kannattaa lähteä siis pian eikä sitten joskus! 😉

Pyöräiltiin Golden Gaten yli, ihan huikea kokemus!

Pasific Coast Highway <3

Olimme matkalla koko syyskuun. Lensimme Helsingistä New Yorkiin, josta meillä oli jatkolento San Fransiscoon. Vietimme San Fransiscossa muutaman päivän ja vuokrasimme sieltä auton. Matka jatkui Highway 1 pitkin Los Angelesiin, josta starttasi matkan virallinen osuus Route 66:lla. Reittimme kulki Las Vegasin, Flagstaffin, Albuquerquen, Amorillon, Oklahoma Cityn ja St. Louisin kautta Chicagoon, jonne matka Route 66:lla osaltamme päättyi (Route 66 alkaa virallisesti Chicagosta, mutta ajoimme reitin "väärinpäin" lopusta alkuun). Chicagosta jatkoimme Clevelandiin, Buffaloon, Syracuseen ja edelleen New Yorkiin, jonne päätimme seikkailumme. Vuokra-automme jätimme New Yorkiin, joten jouduimme maksamaan yhdensuuntaisen jättömaksun 500 USD (n.367e). (Nyt jälkiviisaana voin kertoa, että katsastaisin ensin autovuokraamojen ns. ”relocation deals” – nimellä kulkevat tarjoukset, joissa siirrät vuokra-auton sovitussa ajassa paikasta A paikkaan B kohtuullisella, vuokrahintoja paljon halvemmalla hinnalla).

Route 66:n puolivälietappi ja meidän vuokra - Volvo.

Teimme hyvin karkean matkasuunnitelman ja varasimme hotellit suurimpiin kaupunkeihin Suomessa Hotels.comin kautta (San Fransiscoon, Los Angelesiin, Las Vegasiin, Chicagoon ja New Yorkiin). Muuten aikataulumme oli avoin ja matkan varrella yövyimme lähinnä eri ketjujen motelleissa, joita löytyi joka puolelta eivätkä hinnat huimanneet päätä. Keskimäärin maksoimme huoneesta yhteensä 20-40 euroa yöltä, ja Las Vegasissa oli tätäkin halvempaa. Muistaakseni neljä yötä Las Vegasissa kustansi noin 80 euroa. Kalleinta eläminen oli New Yorkissa, jossa yöpyessämme jaoimme yhteisen wc:n ja kylpyhuoneen muiden hotellivieraiden kanssa. Tingimme asumisessa, mutta panostimme nähtävyyksiin ja maksoimme surutta esimerkiksi yli 80 euron liput Universal Studioille. Rahaa meni myös bensaan, ulkona syömiseen ja shoppailuun. 

Nukuttiin paljon tällaisissa perusmotelleissa. Hyviä olivat!

San Fransiscon kaltevia katuja.

Hollywood Hills!

Matka oli kaikkea sitä mitä siltä odotimme ja enemmän. Näimme uskomattomia maisemia ja tapasimme mahtavia tyyppejä. Vaikka kuukausi on lyhyt aika, tuntui että reissu muutti minua myös ihmisenä. Uskallan enemmän ja arvostan enemmän sitä, mitä hyvin asiat loppujen lopuksi meillä täällä Suomessa ovat. On mieletön rikkaus, että meillä on mahdollisuus matkustella ja nähdä maailmaa. Matkakuume ei tosiaan tuolla reissulla helpottanut! Olen todella onnellinen, että uskalsimme lähteä pitkälle reissulle ja vieläpä autolla, vaikka kummallakaan ei ollut kokemusta matkustelusta Euroopan ulkopuolella. Ja kuinka helppoa kaikki olikaan! Bensa oli edullista, ajaminen oli tehty helpoksi ja hotelleja oli kaikkialla. Roadtrippailu tarjoaa tosiaankin sitä aitoa jenkkitunnelmaa. 

Route 66 varrella oli paljon uskomattoman kaunista maalaismaisemaa.

Los Angelesin katuja.

Tuntuu haikealta muistella tuota ensimmäistä ”kunnon reissua” näin pitkään jälkeenpäin. Muistoissa tuo matka käväisee edelleen ainakin viikoittain, ja vieläkin jaksan ihmetellä, kuinka rohkeita, olimme kun uskalsimme sille lähteä. Reissukuvia ja kerrottavaa olisi todella paljon, joten voin tehdä erillisiä postauksia reissuvinkeistä Route 66 - reissua ja yleensäkin Amerikan reissua suunnitteleville. Voin suositella Route 66 – roadtrippiä lämpimästi! USA on maa, josta todellakin löytyy jokaiselle jotakin! Meille se oli rakkautta ensi kerrasta lähtien.

In english: we got our kicks on Route 66.

Follow my blog with Bloglovin

LEFFAFRIIKIN UNELMAKOHDE: UNIVERSAL STUDIOS HOLLYWOOD

Olen aina ollut leffafriikki. Lapsena eläydyin elokuviin koko sydämestäni ja ne tulivat uniini asti. Katson vieläkin pari leffaa ihan joka viikko (mikä osaltaan on varmaan syynä siihen, ettei minulla koskaan tunnu olevan aikaa) ja kavereistani olen aina se, joka leffaa vuokratessa toistelee "nähty, nähty, nähty.." Myös huvipuistot ja etenkin vuoristoradat ovat lähellä sydäntäni, joten on sanomattakin selvää, että Universal Studios on aina ollut minulle must see - kohde. Kun ekan kerran kävelin tuon legendaarisen huvipuiston/filmistudion porteista sisään, olin ihan myyty.

Universal Studios Hollywood.

Universalin studiot löytyvät Los Angelesista Universal Citystä melko läheltä Hollywoodin kukkuloita ja Hollywood -kylttiä. Olemme molemmilla kerroilla ajaneet paikan päälle itse, omalla autolla liikkuminen kun on pitkien etäisyyksien takia Los Angelesissa helpointa.

Odottava tunnelma.

Olen käynyt Universal Studioilla kahdesti, ensimmäisen kerran vuonna 2013 ja toisen kerran vuonna 2015. Etenkin ensimmäisellä kerralla kokemus oli unohtumaton, toisella kerralla paikka oli tietysti jo tuttu ja nähtävyydet olivat pääosin samat. Silloin sinne tosin rakennettiin Harry Potter - maailmaa, joten jotain jäi hampaankoloon .. ;)

Vuonna 2015 Universal Studoilla oli rakenteilla Harry Potter- maailma, onko kukaan käynyt tuolla?

Mitä sieltä sitten löytyy? Universal Studios on leffateemainen huvipuisto, jossa on erilaisia 3D -vuoristoratoja, leffojen lavasteita, kuuluisia kuvauspaikkoja ja mahdollisuus osallistua erilaisin live - näytöksiin ja studion kiertoajeluihin. Toki studioilta löytyy myös shoppailukatu ja ravintoloita moneen makuun.

Universal Studioisin porttien takaa avautuu maailma, jossa ovat sulassa sovussa niin Simpsonit, Minionit, King Kong, Täydelliset naiset kuin Harry Potterkin. Miltä kuulostaisi Fast & Furious: Supercharged tour, Transformers tour tai King Kong 360 3 D - tour? Entäpä Waterworld - leffaan perustuva livenäytös tai special effects - show?

The Simpsons ... (tähän tunnari soimaan)

Universal Studioilla pääset myös juna-ajelulle läpi kuuluisien lavasteiden ja kuvauspaikkojen.

Oli aika hurjaa nähdä luonnossa, millaisia leffojen New Yorkin kuuluisat kadut todellisuudessa ovat.

Täydellisten naisten kuvauspaikka oli mielestäni yksi studion hienoimpia. Oli kutkuttavaa istua junassa Täykkärit - tunnarin soidessa taustalla ja ajella läpi Wisteria Lanen fiilistellen yhtä lempisarjaansa.

Ehkäpä maailman kuuluisin lähiö. Olin aivan innosta pinkeänä tuolla!

Toniin teki vaikutuksen erityisesti Maailmojen sota -elokuvan kuvauspaikka, lavasteiden keskellä lojui mm. oikea lentokone.

Maailmojen sota - leffan lavasteita. Tuolla on säpäleinä oikea lentokone!

Maailmojen sota - leffan kuvauspaikkaa.

Suosittelen isosti Studio Touria, ikinä ei tiedä mitä nurkan takana odottaa.

Kaiken kaikkiaan Universal Studios on mielestäni vierailun arvoinen paikka kaikille leffafriikeille, lapsille ja lapsenmielisille. Suurin osa puiston huvilaitteista on 3D - ajeluja, joten ne sopivat kaikenikäisille (tosin osassa ajeluja valotehosteet ovat sitä luokkaa, ettei epileptinen kohtaus ole kaukana). Ja jos joku epäilee, että 3D ajelut ovat tylsiä, niin noita ajeluja ei voi tosiaankaan verrata Suomessa tarjolla oleviin 3D - ajeluihin, niistä ei voi puhua edes samana päivänä! Universalin laitteet ovat omaa luokkaansa ja ne on itse koettava =) Ne ovat pikemminkin vuoristoratoja sisätiloissa niin, että jokainen ympäröivä seinä on liikkuvaa 3D - kuvaa samalla kun sinä liikut vaunussasi. Olipas sekava selitys! Ainoastaan Transformes - ajelu oli mielestäni pieni pettymys, kaikki muut tekivät kyllä vaikutuksen.

Teemapuiston pääkatua iltavalaistuksessa.

Studioille myydään erilaisia päivälippuja, vip - paketteja ja kausilippuja. Meille on aina riittänyt yhden päivän lippu vallan mainiosti jos studioilla ei ole ruuhkaa. Kannattaa ehdottomasti ajoittaa vierailu sesongin ulkopuolelle, eli siis syys-lokakuusta eteenpäin. Jos ei ole aivan pakko, älä vieraile studioilla kesäsesongin aikaan (jonot saattavat kiemurrella ensin satojen metrien matkan ulkona, sitten sisähallissa... kävelimme nämä silloin onneksi tyhjät jonotusalueet läpi edellisellä reissullamme, emmekä halua koskaan kokea niitä sesongin aikaan). Jos päätät mennä studioille kesäaikaan, yksi päivä ei pitkien jonostusaikojen takia välttämättä riitä koko puiston näkemiseen. 

Lokakuussa puistossa on jo jouluinen tunnelma.

Sesongin ulkopuolella myös lippujen hinnat ovat hieman alhaisemmat. Liput kannattaa varata netistä halvimman hinnan saamiseksi (muistaakseni maksoimme päivälipuista 80e/hlö, nyt halvin päivälippu näyttäisi olevan jo 105 dollaria sesongin ulkopuolella). Melkoisesta hinnannoususta huolimatta Universal Studios on mielestäni vierailun arvoinen paikka jos matkustat Los Angelesiin tai lähialueille. Tässä vielä linkki Universal Studiosin omille sivuille, josta läydät tietoja puistosta, lippuhinnoista, aikatauluista sun muusta tärkeästä.

Onko lukijoissa kaltaisiani leffafriikkejä? Haaveileeko kukaan Universal Studioilla käymisestä tai oletko kenties jo vieraillut siellä? Olisi kiva kuulla teidän kokemuksistanne! =)

In english: Universal Studios is a must see - place for a movie freak like myself!

KUINKA SAADA RAHAT RIITTÄMÄÄN MATKUSTELUUN?

Lähimmät ystäväni tietävät, että viimeisten parin vuoden aikana olen hurahtanut melko minimalistiseen elämäntapaan. Pari kuukautta sitten siivosin asuntomme valtavassa innon puuskassa katsottuani minimalistisen dokumentin Minimalism: A Documentary About the Important Things (löytyy Netflixistä, linkki traileriin tässä). Tajusin, että olen elänyt melko minimalistista elämää jo aiemmin, mutta tuon dokkarin katsottuani syttyi ajatus: minähän olen minimalisti!

Kaunis auringonlasku Teneriffalla.

Miten tämä sitten liittyy matkusteluun? Ajattelen, että minimalistinen elämä suorastaan kuuluu matkustamiseen – omalla kohdallani se mahdollistaa matkustamisen. En tienaa valtavia summia enkä yksinkertaisesti pystyisi matkustelemaan, jos tuhlaisin kaikki rahani vaikkapa autoon, kodinsisustamiseen tai juhlimiseen. Olen valinnut elää yksinkertaista ja vaatimatonta elämää monilla elämäni osa-alueilla, jotta pystyn säästämään rahaa siihen tärkeään, matkustamiseen.

Näin ei tosiaankaan ole aina ollut, etenkin yläaste – ja lukioaikoina kulutin kaikki kesätyörahani shoppailuun ja kinusin vanhemmilta häpeilemättä lisää rahaa. Ostin kallista merkkikosmetiikkaa, vaatteita ja hiustenpidennyksiä. Ihan turhaan. Nyt olen perheestäni se, joka kyseenalaistaa omaa ja joskus muidenkin rahankäyttöä. En tosiaankaan ole mikään tuomitsemaan muiden rahankäyttöä, mutta joskus kyllä ihmettelen ihmisten tapaa hamstrata materialistista tavaraa ikään kuin onnen saavuttamiseksi. Uutta ei hankita siksi, että entinen on rikki, vaan siksi, ettei se ole enää muodissa tai halutaan vaihtelua. Nykypäivän yhteiskunta suosii kertakäyttökulttuuria ja valtavaa rahanpalvontaa.

Itselläni kaiken materialistisuuden kyseenalaistaminen alkoi oikeastaan siitä, että opiskeluaikana ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa yhtään mitään ylimääräistä. Joinakin kuukausina laskin, että pakolliset menoni ylittivät tuloni 100 eurolla (noina kuukausina lähdin ”ruokakauppaan” kotiin äidin jääkaapille). Kun en sitten moneen vuoteen voinut käydä parturissa, sisustaa kotia, vaihtaa autoa parempaan tai ostaa uusia vaatteita, heräsin huojentavaan ajatukseen: entä jos en tarvitsekaan noita asioita? Tarvitsenko tosiaan kalliita parturikäyntejä, hiustenpidennyksiä, muodikkaita vaatteita, hienompaa autoa, Vallilan verhoja olkkariin?

Täytä elämäsi seikkailuilla, älä tavaroilla. Kerro tarinoita, älä esittele tavaroita.

Kun sitten valmistuttuani aloitin työt, jatkoin vaatimatonta elämäntyyliäni ja kas kummaa – tuloni lisääntyivät, mutta menoni pysyivät lähes samana. Aloin kuvitella eläväni yhä opintotuella. Jokaisesta palkastani jätin tililleni sen, mitä olin saanut koulun aikana, noin 700 euroa. Loput siirsin säästötilille. Ei mennyt kuin pari kuukautta, kun minulla oli kerättynä rahat seuraavaa ulkomaanmatkaa varten. Tämä on toki todella extremeä, ja talouttaan pystyy paljon vähemmälläkin vaivalla järkeistämään paljon.

Olen itse sitä mieltä, että harvan ihmisen rahat riittävät kaikkeen; matkusteluun, kauniiseen kotiin, muodikkaisiin vaatteisiin, hienoon autoon – on fiksua valita juuri itselle se tärkein juttu ja panostaa siihen. En tarkoita, että kaikkien pitäisi käyttää rahansa matkusteluun – monille se voi olla ensimmäinen asia, josta liiallisia menoeriä lähdetään karsimaan. Mutta jos matkustelu, sisustaminen, urheileminen – mikä tahansa – on sinulle tärkeää, aseta se elämässäsi prioriteetiksesi ja karsi kuluja kaikesta muusta. Yhteiskunta asettaa ihmisille valtavat paineet ”saada kaikki”, vaikka voimme olla onnellisempia eläessämme niin, että saamme toteuttaa elämässämme sitä tärkeintä kutsumustamme tai intohimoamme. Me panostamme tällä hetkellä matkustamiseen, koska se on meille nyt tärkeää ja ajankohtaista.

Kannattaa kysyä itseltään, mikä on sinulle tärkeää? Mihin sinä haluat käyttää rahasi?

Uskalla haaveilla! Tein tämän haavetaulun monta vuotta sitten, koska halusin kovasti road tripille. Ja se haave kävi toteen!

Olisi mielenkiintoista kuulla, löytyykö lukijoista muita minimalistiseen elämäntapaan hurahtaneita? Jos joku kiinnostui tästä aiheesta enemmän, teen mielelläni postauksen rahankäytöstä ja omista säästövinkeistäni 😊

In english: Live simple, try minimalism.

MITÄ OTTAA HUOMIOON AUTONVUOKRAUKSESSA ULKOMAILLA?

Meidän road trip – historiastamme löytyy sekä onnistuneita että epäonnistuneita autonvuokrauskokemuksia. Meidän suosikki autonvuokrausfirmat ovat Alamo ja Autoreisen (saksalaisella täsmällisyydellä!), Gold Caria emme oman kokemuksemme myötä halua suositella. Pääosin autonvuokraus on aina sujunut ongelmitta, mutta sitten oli se yksi kauhukokemus Sisiliassa, kun teimme varmaan kaikki mahdolliset virheet vuokratessamme autoa juurikin Gold Carilta. Kaikkina aikaisempina kertoina autoa vuokratessamme kaikki on sujunut kuin tanssi, joten emme lukeneet vuokrausehtoja tarpeeksi hyvin ja meiltä meni pikkupräntti kokonaan ohi.

Route 66 midpoint ja meidän ekan jenkkireissun Volvo.

Ensinnäkin hotellimme sijaitsi Sisilian Cataniassa, melko kaukana lentokentästä ja siellä sijaitsevasta vuokrauspisteestä. Olimme päättäneet vaihtaa hotellia, koska Catania ei vastannut odotuksiimme, ja päättäneet vuokrata auton lentokentältä viikoksi, käydä sillä Etna – tulivuorella ja ajaa loppuloman ajaksi Taorminaan ja sieltä edelleen takaisin lentokentälle. 

Toni löysi netistä Gold Carilta edullisen vuokra - auton, jossa oli vain 40 euron varausmaksu ja hinta koko viikolle reippaan sata euroa. Maksoimme varausmaksun ja otimme taksin lentokentälle. Kentällä paljastui, että auton hintaan lisätään lähes 100 euron polttoainemaksupantti sekä pakollinen ”vapaaehtoinen” vakuutus, jota ilman ei Cataniassa kuulemma kannata ajaa metriäkään (tämän viimeisen kyllä uskon, missään päin maailmaa liikenne ei ole ollut yhtä hullua kuin Catanian keskustassa!) Tämä vakuutus tietenkin maksoi vaikka mitä, ja sen lisäksi meille suositeltiin joko navigaattoria tai autoluokan korottamista autoon, jossa on navigaattori valmiina. Pahinta oli, että he halusivat luottokortiltamme jonkinsortin deposit - maksun / pantin, jonka summa pyöri 1500 euron nurkilla. Olimme kauhuissamme.

Cataniassa vuokra-autonamme palveli Renault Clio.

Olimme hankalassa tilanteessa, sillä satasen automme maksoikin yhtä äkkiä lähes viisi-kuusisataa, puhumattakaan luottokortiltamme höylättävästä 1500 euron pantista. Yritimme perua koko jutun, mutta varausmaksua ei tässä tapauksessa palautettaisi ja lisäksi meillä olisi mennyt omaisuus taksilla ajelemiseen (taksi hotellilta vuokrauspisteelle maksoi 25e suuntaansa, joten kaikkine ajeluineen ja menetettyine varausmaksuineen meillä olisi mennyt silti yli sata euroa hukkaan, lisäksi emme olisi päässeet Etnalle ilman autoa). Ja täällä sitä nyt kökötettiin vuokrauspisteessä, kun vastaanottovirkailija höyläsi luottokorttejamme vain todetakseen, ettei niillä ollut katetta – onneksi (tämä reissu tehtiin tosiaankin budjetilla, hihh).

Viimein saimme tehtyä diilin, että otamme auton vain päiväksi. Saimme onneksi käyttöömme sellaisen auton, jossa oli navigaattori valmiina. Maksoimme päivän vuokrasta satasen verran, lisäksi pulitimme tietenkin toisen satasen polttoainepanttia. Itseä tuollaiset pantit harmittavat, koska vaikka summan saakin takaisin, on se poissa lomabudjetista jos maksaa luottokortilla. Emme edes muista, miksi tässä vaiheessa 1500 euron takuumaksusta ei puhuttu mitään - ehkä sitä ei päivän vuokrauksissa vaadittu. Lopulta auton vuokraus päiväksi oli hyvä päätös, sillä meillä olisi joka tapauksessa mennyt samanverran rahaa takseihin ja olisimme olleet jumissa hotellillamme ilman autoa.

Lähdimme Etnalle sinä samana päivänä, olimme seuraavan yön hotellillamme ja palautimme auton seuraavana päivänä takaisin lentokentälle ja hyppäsimme Taorminaan vievään bussiin.  

Tonin fiilistelykuva meidän vuokra-autosta Mojaven autiomaassa. Tätä kuvaa otettaessa kyykittiin pimeissä pusikoissa ja valaistiin autoa kännyköillä.

Oppirahoja autonvuokrauksen suhteen tuli siis maksettua, mutta olimme silti iloisia että otimme auton edes päiväksi ja pääsimme ihastelemaan Etnaa ja kiertelemään Sisilian kaunista saarta. Tämä vuokrauskokemus kuitenkin muistutti meille, että ei tosiaankaan kannata tarttua ensimmäiseen ”hyvään” diiliin joka vastaan tulee. Tässä joitakin asioita, jotka kannattaa ainakin huomioida autoa vuokratessa:

1. LUE VUOKRAEHDOT. Usein auton saa vuokrata vain 25 – vuotta täyttänyt henkilö. Lisäkuljettajista peritään usein myös lisämaksu, mutta en tarkemmin tiedä kuinka tätä voidaan valvoa – itse olen ainakin ajanut vuokra-autoamme, vaikka Toni on merkitty kuskin virkaan (tämä tosin tapahtui Mojaven autiomaassa, jossa Toni päätteli että riski törmätä mihinkään on häviävän pieni, hihh).

2. LUE PIENI PRÄNTTI! Tätä en voi korostaa tarpeeksi. Vuokrausehdoissa on usein maininta luottokortilta tehtävästä takuumaksusta/katevarauksesta, joka usein pyörii 1500 euron tietämillä. Jos vuokraustilanteessa paljastuu, ettei vuokraajalla ole lainkaan luottokorttia tai sillä ei ole katetta, autoa ei saa käyttöönsä. Ja jos olet laskenut luottokorttisi käyttövarat osaksi lomabudjettiasi, voi puolentoista tonnin katevaraus kirpaista. 

3. MITÄ HINTAAN SISÄLTYY? Tarkista, että vuokrahintaan sisältyvät kaikki verot ja maksut, rajoittamattomat kilometrit sekä hyvä vakuutus. Usein vuokraamot myyvät lisähintaan vapaaehtoisia mutta kuitenkin ”pakollisia” vakuutuksia, sillä vuokrahintaan kuuluva vakuutus on niin kehno. Meille kävi näin Cataliassa Gold Carin kanssa, Alamon ja Autoreisenin kanssa kaikki kuului vuokrahintaan. Myös mahdolliset polttoainemaksut kannattaa huomioida! Useimmiten auto vuokrataan tankki täynnä ja palautetaan tankki täynnä, mutta jotkin vuokraamot vaativat lisäksi noin 100 euron polttoainepanttia/maksua, joka siis veloitetaan sinulta oikeasti (ei ole katevaraus) ja jonka kyllä saat takaisin, kun palautat auton tankki täynnä. Ongelmana onkin, että palautukseen saattaa mennä useita päiviä! Huomioi tämä, jos matkabudjettisi on tiukka! On turhauttavaa odotella, milloin satanen palautuu tilillesi. 

Californian roadtrippimme Chevrolet Tahoe.

4. OLE AJOISSA ASIALLA JA KERRO TOIVEISTASI! Auto kannattaa varata hyvissä ajoin, jotta saat juuri omaan hintaluokkaan sopivan ja mieluisen auton. Jos toivot tietynmerkkistä autoa, kannattaa tästä mainita vuokraamolle jo varausta tehdessä, koska varauksesi koskee tietyn autoluokan autoja ja vastaavia autoja – saatat siis saada periaatteessa millaisen vain vuokraamaasi autoa ”vastaavan” auton. Meillä auto ei ole koskaan ollut se mitä sen on pitänyt olla, esimerkiksi Jeep Grand Cherokee or similar tarkoitti meidän tapauksessamme XC60 Volvoa, Tonin suureksi pettymykseksi. Aluksi meille tarjottiin 300 dollarin lisämaksusta hienoa avoautoa, mutta emme tiukalla budjetilla ja aivan roadtripin alussa tarttuneet tarjoukseen vaan ajattelimme, että Jeeppi käy hyvin, kunhan alla on amerikkalainen auto. Kun auto sitten paljastui Volvoksi, meni Tonilla pari päivää toipua pettymyksestä.

Teneriffalla odotimme (ikävä kyllä) Renault Twingoa, saimme Chevrolet Aveon.

5. MANUAALI VAI AUTOMAATTI? Autonvuokrausluukuilla näkee joskus ihmisiä, joille on tullut tenkkapoo eteen auton paljastuttua esimerkiksi manuaalivaihteiseksi, ja heillä ei ole kokemusta kuin automaattivaihteisista. Usein tässä vaiheessa vuokrausta auton vaihto ei välttämättä onnistu tai tulee yllättävän kalliiksi. 

6. HANKI KUNNON KARTTA/NAVIGAATTORI. Monissa uusissa autoissa navigaattori on valmiina, mutta usein sitä kaupataan lisävarusteena suolaiseen hintaan. Vaihtoehtona on ostaa oma navigaattori ja ladata sinne netistä kohteen kartat valmiiksi tai ladata tarvittavat kartat kännykkään ja käyttää niitä offline – tilassa.  Route 66 - roadtripillämme latasimme Nokian Here - kartat puhelimeen reitillämme olevista suurimmista kaupungeista (ne toimivat ilman mobiilidataa offline - tilassa ja toimivat täysin moitteettomasti). 

Myöskään vanhoja kunnon paperikarttoja ei kannata unohtaa. Itse ajoimme esimerkiksi ensimmäisen Amerikan roadtrippimme eli juurikin tuon Route 66:n (yli 7000km) lähes kokonaan paperikartalla, käytimme Here - karttoja ainoastaan suurkaupungeissa (kaikkien reitimme osuvien osavaltioiden kartat eivät olisi mahtuneet puhelimeen).  Usein myös hyödynnämme hotellin wifiä ja katsomme reitit ja osoitteet jo hotellilla valmiiksi etukäteen, otamme kuvakaappauksia kartasta ja sitten yhdessä paperikartan ja kuvakaappausten kanssa olemme aina löytäneet perille. Helpointa on silti ottaa auto, jossa on valmiiksi navigaattori.

Catanian keskustaa, ota tuosta nyt selvää.

7. SÄÄSTÄ VUOKRAUKSESSA. Auton vuokrauksessa kannattaa tietenkin hyödyntää kaikki mahdolliset alennukset ja etuudet liittymällä erilaisiin kanta-asiakasohjelmiin, esimerkiksi Alamo Insidersiin. Netistä löytyy myös sivustoja, joilla voit vuokrata auton jopa dollarilla per päivä, jos sitoudut ajamaan auton tietyssä ajassa esimerkiksi San Franciscosta Los Angelesiin. Jotkin vuokrausfirmat siis hyötyvät vuokraamalla autojaan halvalla vuokraajalle, joka hoitaa auton siirron vuokrauspisteestä toiseen. Varsinainen WIN-WIN situation, varsinkin kalliissa maissa kuten Australia! Tätä aiomme ehdottomasti joskus itsekin kokeilla. Esimerkiksi tässä blogissa on hyvin tietoa vuokra – autojen siirtämisestä ja linkkejä hyville vuokraussivustoille. 

Aina auto ei ole paras vaihtoehto, myös skootterilla pärjää usein pitkälle varsinkin ruuhkaisissa ja lämpöisissä etelän maissa.

Onko muilla varoittavina esimerkkeinä toimivia vuokrauskokemuksia tai suosituksia hyvistä vuokrausfirmoista? Onko joku kokeillut vuokra – auton siirtämistä paikasta toiseen halvimman hinnan saamiseksi?

In english: Always remember to read the fine print when renting a car. We have great experiences with Alamo.