ENSIMMÄINEN ROADTRIPPIMME USA:SSA – LEGENDAARINEN ROUTE 66

On hassua ajatella, että ensimmäisestä jenkkireissustamme on kohta jo neljä vuotta. Syksyllä 2013 toteutimme Tonin kanssa yhteisen haaveemme ja lähdimme road tripille halki USA:n - Route 66:lle tietenkin. Olimme molemmat tahoillamme haaveilleet Amerikan valloituksesta niin kauan kuin muistamme. Muistan, että asia tuli puheeksi toisilla treffeillämme ja mahasta ihan kouraisi – hitsit, nyt taisi löytyä joku, jonka kanssa saan toteuttaa tämän haaveen! Teininä haaveilin lähteväni au pairiksi päästäkseni tutustumaan amerikkalaiseen elämäntyyliin, mutta en koskaan lähtenyt. Toni taas oli haaveillut Route 66 ajamisesta koko ikänsä, muttei ollut uskonut sen jostain syystä oikeasti olevan edes mahdollista. Kun tapasimme toisemme, oli päivän selvää, että haluamme toteuttaa tämän haaveen yhdessä. Kuukaudet kuluivat ja puhuimme reissusta usein, mutta aina "sitten joskus" - tyyliin. Pelkäsimme, ettei koskaan olisi tarpeeksi rahaa eikä aikaa lähteä. Suunnittelimme reissua silti mielessämme, luimme muiden matkakertomuksia blogeista ja mietimme budjettia. Haaveissa oli kuukauden seikkailu halki mantereen.

Route 66 päätepiste Santa Monica Pierillä.

Los Angeles ja Santa Monica Beach.

Eräänä päivänä laitoin ”vain huvikseni” Kilroylle sähköpostia, jossa kyselin autojen vuokrauksesta ja lennoista. Sain vastauksena tarjouksen lennoista ja paljon informaatiota auton vuokrauksesta. Silloin tajuntaani iski ensimmäisen kerran, että tämähän on oikeasti mahdollista – tarvitsi vain ottaa se ensimmäinen askel ja kysyä. Jenkkikuume kasvoi kasvamistaan ja aloimme puhua reissusta tosissamme. Aluksi suunnitelmissamme oli vuokrata asuntoauto, mutta ne olivat törkeän kalliita. Meille suositeltiin henkilöauton vuokrausta, sillä motellit olivat kuulema Jenkeissä halpoja. Muutaman päivän ajan keskustelimme Kilroyn matkaoppaan kanssa sopivimmista vaihtoehdoista ja eräänä perjantaina saimme tarjouksen auton vuokrasta ja lennoista. Kun tarjous tuli, tartuimme siihen heti. Muistan, että meihin iski sellainen huuma – on ihan pakko päästä reissuun!

Lompoc - niminen paikka Tyynenvaltameren rannalla Highway 1:n varrella.

Lopullinen päätös reissuun lähtemisestä syntyi sen yhden iltapäivän aikana. Päätös oli niin ex tempore, ettei meillä ollut edes varaa ostaa lippuja, joten avopuolisoni marssi pankkiin ja haki lainaa – lähtöpäätöksemme syntyi spontaanin ja hullun tunnemyrskyn vallassa. Muistan, että emme halunneet hukata hetkeäkään. Ajattelimme, että jos emme nyt lähde, niin emme lähde ikinä. Halusimme matkalle enemmän kuin mitään muuta ja järkeilimme, ettei koskaan ole hyvää hetkeä lähteä, eikä koskaan ole tarpeeksi rahaa (ainakaan silloin meidän tapauksessamme) – me lähdemme nyt!

New York.

New York.

Chicago.

Ja niin me sitten teimme. Varasimme Kilroylta liput tammikuussa 2013 ja reissuun lähdimme syyskuussa 2013. Varausasioissa kannattaa aina vertailla, koska useimmiten halvemmaksi tulee varata lennot ja auto itse – tuon ensimmäisen reissun aikaan emme kuitenkaan uskaltaneet lähteä ihan omin päin varailemaan lentoja tai autoa, järjestelyiden hoitaminen matkatoimiston kautta tuntui turvalliselta ajatukselta. Molempien edestakaisista lennoista (meno Helsinki - New York - San Fransisco ja paluu New York - Helsinki) sekä auton vuokrasta maksoimme yhteensä 3000e. Mielestäni 1500e per hlö ei ollut ollenkaan paha hinta kuukauden reissusta, toiset maksavat saman verran viikon lomasta etelässä. 

Niagara Falls.

Grand Canyon.

Nykyään hoidamme lennot ja autonvuokrauksen itse. Kaiken kaikkiaan meillä oli tuolla ensimmäisellä jenkkireissullamme hyvin pieni budjetti, sillä emme ehtineet kerätä paljoakaan rahaa ennen reissua. Kokonaisuudessaan käyttörahaa asumiseen, bensaan, ruokaan, pääsylippuihin ja ostoksiin meillä oli n. 2000e per pää. Rahatilannetta helpotti kuitenkin se, että auto oli maksettu jo varauksen yhteydessä. Olen jälkeenpäin vertaillut hintoja ja huomannut, että hinnat ovat tuosta 2013 vuoden tilanteesta nousseet huomattavasti ainakin autonvarauksen suhteen – kokonaisuudessaan vuoden 2015 USA:n roadtrip oli kalliimpi, ja hinnat tuntuvat nousevan koko ajan. Kannattaa lähteä siis pian eikä sitten joskus! 😉

Pyöräiltiin Golden Gaten yli, ihan huikea kokemus!

Pasific Coast Highway <3

Olimme matkalla koko syyskuun. Lensimme Helsingistä New Yorkiin, josta meillä oli jatkolento San Fransiscoon. Vietimme San Fransiscossa muutaman päivän ja vuokrasimme sieltä auton. Matka jatkui Highway 1 pitkin Los Angelesiin, josta starttasi matkan virallinen osuus Route 66:lla. Reittimme kulki Las Vegasin, Flagstaffin, Albuquerquen, Amorillon, Oklahoma Cityn ja St. Louisin kautta Chicagoon, jonne matka Route 66:lla osaltamme päättyi (Route 66 alkaa virallisesti Chicagosta, mutta ajoimme reitin "väärinpäin" lopusta alkuun). Chicagosta jatkoimme Clevelandiin, Buffaloon, Syracuseen ja edelleen New Yorkiin, jonne päätimme seikkailumme. Vuokra-automme jätimme New Yorkiin, joten jouduimme maksamaan yhdensuuntaisen jättömaksun 500 USD (n.367e). (Nyt jälkiviisaana voin kertoa, että katsastaisin ensin autovuokraamojen ns. ”relocation deals” – nimellä kulkevat tarjoukset, joissa siirrät vuokra-auton sovitussa ajassa paikasta A paikkaan B kohtuullisella, vuokrahintoja paljon halvemmalla hinnalla).

Route 66:n puolivälietappi ja meidän vuokra - Volvo.

Teimme hyvin karkean matkasuunnitelman ja varasimme hotellit suurimpiin kaupunkeihin Suomessa Hotels.comin kautta (San Fransiscoon, Los Angelesiin, Las Vegasiin, Chicagoon ja New Yorkiin). Muuten aikataulumme oli avoin ja matkan varrella yövyimme lähinnä eri ketjujen motelleissa, joita löytyi joka puolelta eivätkä hinnat huimanneet päätä. Keskimäärin maksoimme huoneesta yhteensä 20-40 euroa yöltä, ja Las Vegasissa oli tätäkin halvempaa. Muistaakseni neljä yötä Las Vegasissa kustansi noin 80 euroa. Kalleinta eläminen oli New Yorkissa, jossa yöpyessämme jaoimme yhteisen wc:n ja kylpyhuoneen muiden hotellivieraiden kanssa. Tingimme asumisessa, mutta panostimme nähtävyyksiin ja maksoimme surutta esimerkiksi yli 80 euron liput Universal Studioille. Rahaa meni myös bensaan, ulkona syömiseen ja shoppailuun. 

Nukuttiin paljon tällaisissa perusmotelleissa. Hyviä olivat!

San Fransiscon kaltevia katuja.

Hollywood Hills!

Matka oli kaikkea sitä mitä siltä odotimme ja enemmän. Näimme uskomattomia maisemia ja tapasimme mahtavia tyyppejä. Vaikka kuukausi on lyhyt aika, tuntui että reissu muutti minua myös ihmisenä. Uskallan enemmän ja arvostan enemmän sitä, mitä hyvin asiat loppujen lopuksi meillä täällä Suomessa ovat. On mieletön rikkaus, että meillä on mahdollisuus matkustella ja nähdä maailmaa. Matkakuume ei tosiaan tuolla reissulla helpottanut! Olen todella onnellinen, että uskalsimme lähteä pitkälle reissulle ja vieläpä autolla, vaikka kummallakaan ei ollut kokemusta matkustelusta Euroopan ulkopuolella. Ja kuinka helppoa kaikki olikaan! Bensa oli edullista, ajaminen oli tehty helpoksi ja hotelleja oli kaikkialla. Roadtrippailu tarjoaa tosiaankin sitä aitoa jenkkitunnelmaa. 

Route 66 varrella oli paljon uskomattoman kaunista maalaismaisemaa.

Los Angelesin katuja.

Tuntuu haikealta muistella tuota ensimmäistä ”kunnon reissua” näin pitkään jälkeenpäin. Muistoissa tuo matka käväisee edelleen ainakin viikoittain, ja vieläkin jaksan ihmetellä, kuinka rohkeita, olimme kun uskalsimme sille lähteä. Reissukuvia ja kerrottavaa olisi todella paljon, joten voin tehdä erillisiä postauksia reissuvinkeistä Route 66 - reissua ja yleensäkin Amerikan reissua suunnitteleville. Voin suositella Route 66 – roadtrippiä lämpimästi! USA on maa, josta todellakin löytyy jokaiselle jotakin! Meille se oli rakkautta ensi kerrasta lähtien.

In english: we got our kicks on Route 66.

Follow my blog with Bloglovin